Me katsoimme suomentunnilla elokuvaa Äideistä parhain. Se kertoi siitä ajasta kun Suomi oli sodasta ja lähetti lapsia Ruotsiin turvaan, siis sotalapsia. Tässä elokuvassa sai nähdä mitä tapahtui yhdelle sotalapselle, jonka nimi oli Eero, ja joka lähetettiin Skåneen.
Kun Eero ensin tuli Ruotsiin niin hän ei millään tullut toimeen ”uuden äidinsä” kanssa. Minä uskon että Eero ei ensin halunnut tulla hänen kanssa toimeen, koska tuntui siltä että hän silloin pettäisi oikean äitinsä joka oli Suomessa. Mutta sitten kun hänen oikea äitinsä ei enää halunnut Eeroa takaisin niin hän tunsi että hän nyt pystyisi ajattelemaan Signeä äidikseen, ja että oikea äiti Kirsti ei enää ollutkaan hänen äitinsä.
Minun mielestä kummatkin äidit teki erittäin väärin Eeroa kohtaan. Signe näytti heti että hän ei halunnut Eeroa, ja sen takia Eero ei tuntenut itseänsä tervetulleeksi eikä turvalliseksi. Kirsti sen sijaan ei halunnut Eeroa takaisin ja se oli julmasti tehty. Jokaisella äidillä on vastuu pitää lapsestansa huolta, vaikka se olisi rankkaa tai hankalaa.
Itse elokuva oli tosi hyvä, ja voin paljastaa että tuli pari kyyneltä katsoessa. Minun mielestä oli aika makeeta, että menneisyys oli kuvattu värillä, ja kun oli nykyaika niin kaikki oli mustavalkoista. Luulen että se oli kuvattu sillä lailla siksi koska itse päätarina oli Eeron lapsuudesta, ja se oli värillinen jotta se näkyisi enemmän.
/Mansikka
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar