Tukholman retken arviointi

Tukholman retken (9.9) arviointi

Suomen suurlähetystö, Suomalainen kirkko, Armeijamuseo ja Skansen

Poimintoja oppilaiden vastauksista:

Mikä oli hauskinta?

Nähdä suurlähetystö

Saada nähdä, miten passeja tehdään

Kiivetä saarnastuoliin ja urkuparvelle ja nähdä kaikki vanhat jutut kirkossa

Saada pullaa ja mehua

Istua ja puhua, kun syötiin lounasta

Armeijamuseossa keskiaika

Paljon erilaisia eläimiä Skansenilla

Saatiin lahjoja suurlähetystöstä

Suurlähetystössä oli puutarha

Kun opas ampui kiväärillä

Nähdä Allsång på Skansen-lava

Mikä oli mielenkiintoisinta?

Passijutut

Kun pappi kertoi

Suomi ja Ruotsi Napoleonin aikaan

Kirkossa naisten ja miesten puoli

Hienot vahanuket Armeijamuseossa

Suomalainen kirkko ja seurakunta ovat niin vanhoja

Historia

Lähellä oli niin monta suurlähetystöä

Kirkon taulut

Eläimet

Suomen talvisota

Se, mitä opas kertoi museossa

Novelleja

Lukion oppilaat ovat kirjoittaneet upeita novelleja, jotka lähetin tänään kirjoituskilpailuun.

Nyt pidetään peukkuja heille!

Katkelmia:

Oli torstai. Jonas istui koulussa, kuten tavallisesti omassa pikkuisessa maailmassaan. Yhtäkkiä hän tunsi, että joku tökki häntä. Jesper katsoi häntä silmiin. Hän kysyi: Mitä sä oikeesti ajattelet?. Hän sanoi, että Jonas ei ole ollut oma itsensä viimeiset viikot. Jonas punastui melkein, kun häntä hävetti hänen omat ajatuksensa. Hän ei tiennyt, mitä hän vastaisi. Tuli hiljaista, semmoinen hävettävä hiljaisuus. Vihdoin hän onnistui sanomaan: "Ei mitään tärkeää".
                                                       -------------------------

Minä olen Atte. Minä olen seitsemäntoista vuotta vanha ja satakahdeksankymmentäneljä senttimetriä pitkä. Minulla on siniset silmät ja vaaleat hiukset. Se on yksinkertainen selitys minusta. Otan tuon takaisin. Se on yksinkertainen selitys minun ulkonäöstä. Minussa on niin paljon enemmän kuin vain blondit hiukset ja kauniit siniset silmät. Ihan niin kuin kaikissa ihmisissä on. 16 vuotta, 3 kuukautta ja 6 päivää. Niin kauan se kesti minun ymmärtää, että meillä on kaikilla erilaisia toiveita elämässä.
                                                       --------------------------

Lisaa jännittää. Hän lentäisi kohta ensimmäistä kertaa lentokoneella aivan yksin. Hän heiluttelee jalkojaan ja puristaa jääkarhupehmolelua vielä vähän lujempaa. Onneksi hänellä on sentään Olli-karhu mukana, ei hän ihan itse lentäisi. Sitä paitsi äiti on sanonut että kaikki auttaisivat Lisaa lentokoneessa. Hän saisi ehkä jopa jonkinlaisen puuhakirjan. Tämä ajatus lohduttaa Lisaa.

Räppiä koulussa

Eilen saimme ottaa ensi askeleet suomalaisen räpin maailmaan.

Yläasteen ja lukion oppilaat saivat ohjausta Mikolta ja Jesseltä, jotka pitävät meille neljä work shop-iltapäivää.

Oppilaat kirjoittivat hauskoja räppejä ja esittivät ne sitten muille.

Hauska tapa opetella suomenkieltä!

Ensi kerralla otamme neljäs- ja viidesluokkalaiset myös mukaan. Räppi sopii kaikille!

Suomalainen Tukholma

Tänään olemme olleet retkellä suomalaisessa Tukholmassa.

Kokoonnuimme jo kahdeksalta aamulla ja bussi vei meidät ensimmäisenä Suomen suurlähetystöön.

Lehdistö-ja kulttuuriassistentti Pia Lundström kertoi meille siellä suurlähetystön työstä ja tarjosi pullaa ja mehua.

Saimme muistoksi käynnistä kirjanmerkit ja heijastimet.

Konsuliasiainyksikössä Elina Karlsson ja hänen henkilökuntansa neuvoivat, miten voi hakea passia.

Vaaleanpunaiset pikapassit ihastuttivat monia!

Suomalaisessa kirkossa, Vanhassa kaupungissa kirkkoherra Jukka Laari kertoi meille kirkon historiasta ja seurakunnan toiminnasta.

Opimme myös uusia sanoja: alttari, alttaritaulu ja -kaide, saarnatuoli, urut, virsikirja ja Raamattu.

Saimme häneltä mukaamme kirjan Tukholman suomalaisia 400 vuoden ajalta.

Lounaan jälkeen kävimme vielä Armeijamuseossa, jossa Anders opasti meitä läpi Ruotsin ja Suomen historian keskiajalta nykypäivään saakka.

Oppilaat olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta, mitä saimme nähdä ja kuulla ja opastus venyi 1½ tunnin mittaiseksi. Senkin jälkeen heitä oli vaikea saada museosta pois.....

Puoli neljältä oli aika lähteä kohti Uppsalaa ja bussinkuljettajamme Per vei meidät turvallisesti kotiin.

Hän sanoi, että näitä mukavia oppilaita hän ottaa mielellään kyytiinsä seuraavallakin kerralla.

Viiden aikaa isät ja äidit odottelivat meitä Vaksalantorin laidalla.